Onko kirkko menettänyt asemaansa nyky-yhteiskunnassa? osa 2

Kirkko on menettänyt asemaansa nyky-yhteiskunnassa. Tämä ei tosin ole mikään uusi ilmiö, vaan näin on ollut noin 30 viime vuoden ajan.

Kirkko on nykyihmiselle paikka, jossa mennään naimisiin, tullaan haudatuksi, mennään ripille, käydään joulukirkossa ja laulamassa kauneimpia joululauluja. Kaikki eivät toki osallistu yhteenkään näistä toimituksista ainakaan niin, että kyseessä olisivat omat juhlat.

Eroa kirkosta

Kirkon merkityksen menettämisestä kielivät ennen kaikkiaan huimat kirkosta eroamisluvut. Eroa kirkosta.fi palvelun kautta on eronnut kirkosta 555 396 henkilöä. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina vuonna 2016 289 henkilöä. Ylen homoillan tyyppiset ohjelmat ovat olleet piikkejä kirkossa eroamisesta, kun kansa on raivostunut kirkon väen laukomista homovastaisista kommenteista. Toisaalta kirkko nähdään hyväntekijänä, joka esimerkiksi majottaa nyt turvapaikanhakijoita, joille ei ole muuta sijoituspaikkaa. He ainakin osaavat olla varmasti kiitollisia.
Jeesus kuoli ristillä

Kirkollisverot ajavat pois

Useimmat eroavat kirkosta suurten kirkollisverojen takia. Tein itse saman, kun köyhänä opiskelija laskin, että säästän näin reilut 200 euroa vuodessa. Se on järjetön määrä maksaa siitä, että käyn vain joulukirkossa, jonne saa mennä joka tapauksessa kuului kirkkoon tai ei. Toki kirkkohäät voisivat olla kivat, ja olisihan se arvokasta tulla siunatuksi haudan lepoon kirkossa. Vaikka uskonkin hyvin vahvasti Jumalaan, näen että uskonnot ovat ihmisten keksimiä instituutioita.

Zen

Raamattuun on voitu poimia vain ne tiettyjen ihmisten haluamat asiat, jotka edistävät heidän tarkoitusperiään. Toisin sanoen pidän uskontoja aivopesuna. On hienoa, että joku saa uskonnosta lohdutuksen maanpäälliseen kärsimykseensä. Näen kuitenkin, että henkilöllä voi olla myös oma henkilökohtainen vakaumuksensa. Nimitänkin itseäni henkiseksi ihmiseksi, joka ajattelee, että Jumala loi maailman ja meidät ihmiset. Uskon, että sielumme vaeltaa.

Tiesitkö tämän? Raamattua voit lukea myös netissä: http://raamattu.fi

Eli vaikka kuolen, en minä sinne hautaan mene, vain minun maalliset jäännökseni. Puhutaanhan kristinuskossakin ylösnousemuksesta. Raamatussakaan sitä ei käsittääkseni ymmärretä niin, että me jäisimme taivaiseen. Se tarkoittaa sitä, että jatkamme sieltä taas joskus matkaa.

Henkisyys

En pidä siitä, että kristinusko perustuu pelottelulle. Olen kuullut jouluna monta ilmeisesti lestadiolaisen papin saarnaa, jossa pelotellaan kadotuksella, jollei usko Jumalaan. En usko, että Jumala on sellainen. Ei Hän rankaise lapsiaan, vaan rakastaa heitä. Vaikka Hän antaakin maailmassa tapahtua paljon pahaa, tapahtuu se syystä ja siten, että olemme ansainneet sen. Uskon karmaan: mikäli teen väärin toisia ihmisiä kohtaan, kärsin siitä jälkikäteen joko tässä tai seuraavassa elämässä. Jos taas teen hyvää, se tulee minulle jollain tapaa takaisin ennemmin tai myöhemmin. Olenpa muuten kuullut jopa, että kristinusko olisi saatananpalvontaa.

Uskonto on epäseksikästä

Valtaosa suomalaisista ei ole kiinnostunut tällaisista asioista, eikä mieti niitä. Uskontoakin on opiskeltu ehkä kynsin hampain ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Ollaan skeptisiä tiedeuskovaisia, jotka on opetettu ajattelemaan järjellä. Vetten päällä kävelevä Jeesus ei kieltämättä kuulosta kovin uskottavalta. Pääsääntöisesti kuitenkin halutaan uskoa Jumalaan ja taivaiseen, sillä kuolema on pelottava asia. Kaikki tuntematonhan tuppaa pelottamaan meitä. Monet asiat, joita ei voi kontrolloida. Turhan harva kuitenkin pohtii kuolemaa paitsi ennen kuin vanhuus ja/tai jokin vakava sairaus yllättää. Silloin kuolemaa toivotaankin.

Henkisyys tuo vapauden

Henkisyyden hyvä puoli on mielestäni se, että jokainen saa uskoa juuri siihen mihin haluaa. Joku uskoo Jumalaan, toinen korkeampaan voimaan, kolmas energiaan, neljäs Buddhaan ja viides enkeleihin. Kaikki nuo ovat mielestäni olemassa olevia asioita. Olen myös huomannut, että henkisyys on nostanut viime aikoina päätään. Ainakin oma Facebookini täyttyy kaikenlaisista henkisistä päivityksistä niin kirjoitusten kuin kuvien muodossa.

Enkeli lapsosten

Kaikilla meillä on ollut ja tulee olemaan jotain henkistä ja ehkä fyysistäkin kärsimystä. Moni henkistyy, jos kun ei löydä ongelmiinsa apua muuta kautta. Niin kävi minullekin. Ei tarvitse siis kirkkoa uskoakseen Jumalaan. Jos haluaa mennä kirkollisesti naimisiin tai tulla siellä haudatuksi, ainahan voi liittyä takaisin. Ei se ole takin kääntämistä, kun ei kuitenkaan ole kääntänyt takkiaan Jumalalle. Sitä paitsi, eikös Jumala ota silti avosylin vastaan, vaikka häneen ei olisikaan aina uskonut?