Kuuluuko uskonto työpaikoille ja kouluihin?

Uskonnot työpaikoilla

Uskonto on yksi nyky-yhteiskunnan kuumimpia puheenaiheita ja yksi tämän diskurssin kysymyksistä on, kuuluuko uskonto työpaikoille ja kouluihin. Mielipiteitä on varmasti yhtä monia kuin on mielipiteen antajiakin. Annan tässä artikkelissa vielä oman mielipiteeni.

Kysymykseen, kuuluuko uskonto työpaikoille tai kouluihin ei voi – kuten ei yleensäkään tämäntyyppisiin kysymyksiin – vastata mustavalkoisesti ja yksiselitteisesti “kyllä” tai “ei”. Uskonto kuuluu monen ihmisen elämään, tahtoivat sitä muut tai eivät. Kysymys on ehkä pikemminkin, missä määrin uskonto kuuluu julkiseen elämään.

“Uskonnon kuuluminen työpaikoille ja kouluihin (tai uskonnon rooli, merkitys ja näkyvyys työpaikoilla ja kouluissa)” voidaan kuvitella janalle. Janan toisessa ääripäässä on “uskonnon on ehdottomasti kuuluttava työpaikoille ja kouluihin ja sen on oltava läsnä joka paikassa jatkuvasti” ja toisessa “uskonto ei saa näkyä missään eikä sillä tule olemaan mitään merkitystä työpaikoilla ja kouluissa”. Vastaus – jos yksiselitteinen vastaus on olemassa – tai pikemminkin vastaukset sijoittuvat johonkin kohtaan tätä janaa. Jokaisen on itse mietittävä, mihin haluaisi vetää rajan. Joskus asioita on myös käsiteltävä tapauskohtaisesti.

Onko hyväksyttävää, jos muslimiuskovainen tulee töihin tai kouluun hunnutettuna? Entä jos kristitty kantaa kaulassaan ristiriipusta? Miksi toinen näistä tapauksista saattaa lukijasta tuntua pahemmalta kuin toinen? Minun näkökulmastani molemmat ovat samanarvoisia: ne ovat molemmat esimerkkejä henkilökohtaisista, aina mukana kulkevista uskonnollisista symboleista. Jos yhden käyttö voidaan kieltää, niin voidaan toisenkin. Mielestäni tämänlaatuisia symboleja ei voida kieltää työpaikalla tai kouluissa – mikäli ne eivät estä normaalia kanssakäymistä työtovereiden ja muiden koululaisten kanssa. Sen sijaan tulisi keskittyä oikeisiin työpaikoilla ongelmia aiheuttaviin asioihin, kuten asbestikartoitusta vaativiin sisäilmongelmiin, työpaikan viihtyvyyteen ja yleiseen ilmapiiriin.

Rukoushuone

Toista laatua ovat staattiset, paikallaan olevat uskonnolliset symbolit, jotka saattavat edustaa työpaikan tai koulun virallista tai henkilökunnan uskonnollista kantaa. Tähän joukkoon luen esimerkiksi seinällä riippuvat krusifiksit tai vaikkapa pienimuotoiset alttarit tai erilaisia pyhiä henkilöitä tai paikkoja esittävät patsaat. Minun on henkilökohtaisesti vaikeampi hyväksyä tällaiset paikoillaan olevat uskonnolliset symbolit, kuin ne, joita ihmiset kantavat mukanaan.

Ehkä se johtuu siitä, että jälkimmäisen takana on aina yksittäinen ihminen, joka tahtoo edustaa uskontoaan, kun taas ensiksi mainitut symbolit ovat edustavinaan työpaikkaa tai koulua. Tämä vaikuttaa nurinkuriselta, sillä työpaikalla tai koululla ei itsessään ole uskontoa. Yksittäiset ihmiset voivat kuulua uskontoon, instituutiot eivät. Siksi en pitäisi liioiteltuna kieltää edellä mainittujen esimerkkien kaltaisten uskonnollisten symbolien kieltämistä työpaikoilta ja kouluista.

Poikkeuksista voi tietenkin aina neuvotella tapauskohtaisesti. Esimerkiksi sairaaloissa voisi olla erillinen huone tai muu tila, jota voitaisiin käyttää kappelina tai rukoushuoneena. Sellaisessa tilassa voisi olla myös uskonnollisia symboleja. Toisaalta en myöskään kieltäisi työkaveria pitämästä uskonnollisia symboleja esimerkiksi omalla työpöydällä, kunhan ne eivät ole tiellä.

Ortodoksinen kirkko

Uskonto voi näkyä myös erilaisina hartauksina ja rukoushetkinä. Ne eivät mielestäni myöskään – yleisesti ottaen – kuulu työpaikoille eivätkä kouluihin. Jokainen voi rukoilla itsekseen omalla ajallaan, jos niin tahtoo, mutta muiden ei mielestäni tarvitsisi osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin vasten tahtoaan ja vakaumustaan. Mikäli kuitenkin päädytään siihen, että työpaikalla tai koulussa järjestetään esimerkiksi aamuhartaus, olisi mielestäni järjestettävä hartaudet myös muihin uskontokuntiin kuuluville sekä muuta ohjelmaa uskontokuntiin kuulumattomille.

Jos katsomme edellä mainittua kuvitteellista janaa, olen itse kallistumassa enemmän jälkimmäisen ääripään kannalle. En kuitenkaan kieltäisi uskontoa täysin työpaikoilla ja kouluissa, useammasta syystä. Ensinnäkin se loukkaisi mielestäni uskonnonvapautta ja sitä kautta ihmisoikeuksia, vaikka kiellossa olisivat vain uskonnolliset symbolit eikä itse uskonto. En usko sellaisten kieltojen edistävän yhteiskunnan kehittymistä muuhun kuin negatiiviseen suuntaan. Kaiken kaikkiaan toivoisin, ettei uskonto näkyisi liian voimakkaasti työpaikoilla ja kouluissa.

Kattomaalaus kirkossa